perjantai 29. heinäkuuta 2011

PARISUHDE-kehittymispaikka ja mahdollisuus

Kun kaksi ihmistä kohtaa, tapahtuu ns. rakastuminen. Rakkaus toimii liiman tavoin ja liittää kaksi ihmistä yhteen. Rakkaushormonit (mm.oksitosiini) toimivat sitten noin kaksi vuotta ja sen aikana ihminen kestää melkein mitä vain toisen taholta. Kun oksitosiinin vaikutus lakkaa, alkaa todellisten elämäntaitojen vuoro. Mikäli elämäntaitoja ei ole, aletaan helposti siirtyä rakkaudesta vihaan, näin karrikoiden sanottuna. Joka epäonnistuminen suhteessa vie suhdetta hivenen matkaa negatiivisen puolelle ja sieltä on yhä vaikeampi päästä pois positiiviseen ellei ole tietoinen itsestään ja vuorovaikutuskuvioista. Sitten ihmetellään, että minne se rakkaus oikein hävisi ja aletaan etääntyä hiljalleen toisistaan, mikään ei oikein toimi enää kuten ennen, eikä rakkauskaan kukoista. On vaikeaa puhua asioista toiselle, eikä toinen usein edes kuuntele mitä sanon, tunteiden ilmaisusta puhumattakaan. Siirrytään helpolla rakkaudesta, välinpitämätömyyteen tai jopa vihan puolelle. Joka tapauksessa aletaan pidättää ilmaisuja sekä asia- että tunnepuolella ja näin etäännytään yhä kauemmaksi toisistaan. Seuraavaksi aletaankin miettiä, että olisko viisainta erota ja etsiä "parempi" kumppani, joka tekisi minut onnelliseksi.

Tässä vaiheessa olisi viimeistään hyvä herätä todellisuuteen ja pysähtyä miettimään asioita vähän syvemmin. Tähän asti haettiin syytä toisesta ja ihmeteltiin toisen omituisia suhtautumis- ja käyttätymistapoja. Nyt olis syytä alkaa ihmetellä ja tutkia omia käyttäytymis- ja suhtautumistapojaan eli siis katsoa peiliin. Tämä on usealle se vaikein vaihe, koska omaa perhekultturia ei osata helposti kyseenalaistaa vaan pidetään ainoana oikeana. Kahden perhekulttuurin yhteensovittamiseksi tarvitaan oman ja toisen taustan tutkimista tiedostamista, onnistuu hyvin perheterpeutin kanssa yhteistyössä. Uusi yhteinen perhekulttuuri perustuu kompromissien ja sopimusten tekemiseen, toinen toistaan kunnioittaen. Molempien pitää kyetä sitoutumaan näihin sopimuksiin mielihyvin. Sopimuksissa pysyminen tulee tarkistaa aika ajoin sillä meillä ihmisillä on taipumusta kurittomuuteen ellei ole positiivinen kontrolli käytössä.

Kannattaa siirtyä toisen syyttämisestä eli sinä-viesteistä, oman itsen tutkimiseen ja opetella ilmaisemaan omat tunteensa ja tarpeensa avoimesti. Jos avoimuus pelottaa tai ei tunnu hyvältä, tulee tutkia mikä sitä minussa estää. Pitäisi voida kertoa toiselle, että tämä asia herättää minussa tällaisia tunteita... Kun ihminen kertoo itsestään, on toisenkin se helpompaa ottaa vastaan kuin se, että sinä olet sellainen ja sellainen... silloin nousee vastarinta, eikä keskustelu johda hyvään lopputulokseen vaan taiseteluun, jossa useimmiten molemmat häviävät. Omien ja toisen tunteiden kohtaamisessa ja ilmaisussa voi olla perheterapeutin apu tarpeen. Molemmat voivat suhteessa tutkia itseään toisen kautta, mitä milloinkin herää tunnepuolella tai ajatuksissa. Tässä on se kehittymispaikka ihmisellä parisuhteessa, mahdollisuus kehittyä. Oikeastaan se on juuri sitä varten terpianäkökulmasta katsottuna. Ihana mahdollisus - käyttäkää se siihen!

Parisuhde on hyvä paikka opetella vuorovaikutus-, yhteistyö-, erimielisyys-, sopimistaitoja ym.
Kun parisuhteeseen mennään, olisi hyvä samalla sitoutua tähän itsensä ja suhteen kehittämistehtävään. Tämän merkistys korostuu vielä lisää kun perheeseen syntyy lapsia. Mallioppiminen kun on paras oppimismuoto ja hyvät elämäntaidot tulee sitten kotoa lapselle mukaan ja elämä on kenties hiukan helpompaa. Myös lapsesta pitäisi laatia tuloskuva, millaisena hänet haluan maailmalle lähettää, millä eväillä.

Käyttäkäämme siis järkeä kun se on kerran meille annettu!

Rakkaudella ihmiseen-ProViva/ Seija Haipus





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti