perjantai 29. lokakuuta 2010
PROVIVA-rakkaudesta ihmiseen: Itsetuntemus mitä se oikein on?
PROVIVA-rakkaudesta ihmiseen: Itsetuntemus mitä se oikein on?: "On helppoa sanoa, että kyllä minä tunnen sinut ja vielä helpompaa, että tunnen jo itseni. Mutta, mitä se oikein tarkoittaa se itsensä tuntem..."
Itsetuntemus mitä se oikein on?
On helppoa sanoa, että kyllä minä tunnen sinut ja vielä helpompaa, että tunnen jo itseni. Mutta, mitä se oikein tarkoittaa se itsensä tunteminen todella?
Sitä ei tule edes ajatelleeksi ja kyseenalaistaneeksi, ennen kuin on aivan pakko. Ainakin minulle kävi niin. Elämä vain tuntui menevän itsestään eteenpäin kunnes tuli ensimmäinen kunnon kriisi eteen . Luulin siis tuntevani itseni ja ihmettelin miten toiset voi niin kummasti ajatella ja toimia, vastoin minun elämänkäsikirjoitustani. Se aiheutti minulle kummastusta ja ihmetystä. Olin aivan ymmällä.
Menin sitten ystäväni ehdotuksesta viikonloppkurssille, jossa oli aiheena itsetuntemus ja itsenäistyminen, itsenäisyyspäivän aikoihin vuonna 1989. Kouluttajana oli edesmennyt oppiäitini Heleena Välkkiö, silloin Raatikainen.
Suurin löytö itsestäni oli tuolloin se, että minä poloinen kuvittelin, että minä tiedän ja osaan ja ajattelen oikein ja toiset väärin ja etenkin kumppanini ajattelee ihan oudosti kaikesta. Tuon tunnistaminen ja tunnustaminen oli kova pala ihan aluksi. Mutta silmät ja korvat aukenivat ihan kerta laakista ja kauhistuin omaa typeryyttäni tai oikeastaan lapsellisuuttani tai vieläkin oikeammin sokeuttani, kuurouttani ja näköalattomuuttani. En siis nähnyt itseäni todellisuudessa ollenkaan. Lapsuudessa rakennettu hallittsi minua ja elin kuin automaattisesti elämää käsikirjoitukseni mukaan, jonka olin laatinut jo ennen kouluikää. Kiltti ja kuulianen lapsi kun olin ollut ja lojaali isän ja äidin opeille, arvoille ja asenteille. Se oli laki minun päässäni, enkä nähnyt sitä koska se oli vain totta ja oikein.
Ryhmässä kuulin ja näin kaikenlaista ja se rohkaisi minua ottamaan informaatiota vastaan ja tajusin, etten ole todellakaan ainoa näin sokea ja kuuro. Ja lohduttavaa oli, että asialle voin tehdä jotain. Toivo alkoi elää paremmasta! Siitä lähti valtava innostus ja kiinnostus itseäni kohtaan. Haluan tutkia mitä minussa oikein on. Haluan ottaa selvää lapsuudessa tehdystä käsikirjoituksestani ja siitä, miten se nyt estää minua olemasta onnellinen. Matka itseen alkoi! Onneksi!
Tuli palava halua alkaa tutkia itseä ja tiedostaa lisää itsestä ja toisista ja koko elämästä. Aloin kirjoittaa päiväkirjaa ja kaiken mahdollisen kirjoitin kirjaani, analysoin ja jäsensin asioita, tapahtumia, tunteita. Syntyi aina uusia oivalluksia, joista sain voimaa jatkaa. Sitähän teen yhä edelleen. Niin monimuotoinen on tuo oma mielen ja sielun rakenne, että tutkimista riittää. Ihminen ei tule koskaan valmiiksi ja hyvä niin! Kuka se valmista ihmistä kestäisikään. Joka päivä tulen onnellisemmaksi ja kyvykkäämmäksi. Nöyremmäksi elämän edessä.
tiistai 26. lokakuuta 2010
Santorinin kurssimatka toukokuussa 2011
Päivän kääntyessä iltaan, sain valittua hotellin, joka on perinteinen kreikkalainen, siisti ja kodikas hotelli. Pääsemme siis heti kreikkalaiseen tunnelmaan. Ja tietysti palvelu on erinomaisen ystävällistä, varsinkin meille suomalaisille.
Lisäksi Santorini on ihana paikka lomailuun ja opiskeluun sopiva sillä se on pieni ja rauhallinen saari. Erityisen kaunis paikka valkoisine rakennuksineen ja sinisine puuosineen, keskellä sinistä merta.
Lähdemme toukokuun viimeiseksi viikoksi nauttimaan kesästä ja sitten taas jaksaa odottaa Suomen kesää hyvillä mielillä. Eikä siinä ole vasta kuin alku koko jutulle!
Kurssi alkaa jo kokoontuessamme Helsinki-Vantaan lentokentällä. Ensin kaikki tuntuu oudoilta ja hiukan jännittää, mutta nopeasti alkaa ryhmäytyminen tapahtua. Lentokin kestää alle neljä tuntia ja perillä olemme ennen puolta päivää. Majoittuminen ja sitten lounastamaan ja tutustumaan kreikkalaiseen makumaailmaan.
Sitten voikin kurssi alkaa. Työskentelemme ahkerasti aamuin ja illoin kolme tuntia. Päivällä vietämme siestaa, uimme, nautimme auringosta ja tietenkin uppoudumme sielujemme syvyyksiin, uusiin ulottuvuuksiin innolla. Uusi ympäristö, kaukana kotoa, saa ihmeitä aikaan. Sitä ikäänkuin uskaltaa rohkeammin asettaa asioita uuteen valoon ja tarkastella itseäänkin kuin ulkopuolisen silmin. Voi todella löytää itsestään ihan uusia ulottuvuuksia. Ryhmässä sitten taas saa purkaa mietteitään ja löytöjään ja toiset antavat lisää eväitä ja työkaluja yhteiseen käyttöön.
Voi sitä riemun määrää kun huomaa kantaneensa turhista murheita ja löytää kyvyt itsestään, joita ei edes tiennyt olemassa olevan. Aina kun joku purkaa omaa tarinaansa, toiset löytävät samankaltaisia asioita itsestään kuin yllätyksenä. Liittymisen tunne on mahtava. Positiivinen ilmapiiri yhdessä kuuman auringon kanssa saa aivot toimimaan aivan maksimaalisesti ja oivalluksia syntyy.
Onneksi on yksi vapaapäivä, jolloin pääsee tutustumaan saaren historiaan tai Egeanmerelle meriretkelle tai iltaristeilylle.
Iltaisin menemme tietysti ryhmänä syömään ja kurssi ikäänkuin jatkuu koko viikon ja koko ajan.
Shoppaillakin ehtii ihan kivasti päivä- ja iltatauoilla.
Takaisin palaakin sitten joukko "uusia ihmisiä". Aivot ovat tehneet työtä ja ovat siitä vain virkistyneet. Tunteita on kohdattu ja tuuletettu, on kevyt olo. On tullut niin paljon uusia oivalluksia itsestä ja elämästä, että tuskin malttaa odottaa että pääsee niitä laittamaan käytäntöön. Sielu, mieli ja ruumis on ravittu. Elämän eväitä on tullut roppakaupalla ja elämä hymyilee. Rahat ei ole menneet hukkaan :)
Iloisiin kuulemiin ja nälemiin! Rakkaudella Seija
Lisäksi Santorini on ihana paikka lomailuun ja opiskeluun sopiva sillä se on pieni ja rauhallinen saari. Erityisen kaunis paikka valkoisine rakennuksineen ja sinisine puuosineen, keskellä sinistä merta.
Lähdemme toukokuun viimeiseksi viikoksi nauttimaan kesästä ja sitten taas jaksaa odottaa Suomen kesää hyvillä mielillä. Eikä siinä ole vasta kuin alku koko jutulle!
Kurssi alkaa jo kokoontuessamme Helsinki-Vantaan lentokentällä. Ensin kaikki tuntuu oudoilta ja hiukan jännittää, mutta nopeasti alkaa ryhmäytyminen tapahtua. Lentokin kestää alle neljä tuntia ja perillä olemme ennen puolta päivää. Majoittuminen ja sitten lounastamaan ja tutustumaan kreikkalaiseen makumaailmaan.
Sitten voikin kurssi alkaa. Työskentelemme ahkerasti aamuin ja illoin kolme tuntia. Päivällä vietämme siestaa, uimme, nautimme auringosta ja tietenkin uppoudumme sielujemme syvyyksiin, uusiin ulottuvuuksiin innolla. Uusi ympäristö, kaukana kotoa, saa ihmeitä aikaan. Sitä ikäänkuin uskaltaa rohkeammin asettaa asioita uuteen valoon ja tarkastella itseäänkin kuin ulkopuolisen silmin. Voi todella löytää itsestään ihan uusia ulottuvuuksia. Ryhmässä sitten taas saa purkaa mietteitään ja löytöjään ja toiset antavat lisää eväitä ja työkaluja yhteiseen käyttöön.
Voi sitä riemun määrää kun huomaa kantaneensa turhista murheita ja löytää kyvyt itsestään, joita ei edes tiennyt olemassa olevan. Aina kun joku purkaa omaa tarinaansa, toiset löytävät samankaltaisia asioita itsestään kuin yllätyksenä. Liittymisen tunne on mahtava. Positiivinen ilmapiiri yhdessä kuuman auringon kanssa saa aivot toimimaan aivan maksimaalisesti ja oivalluksia syntyy.
Onneksi on yksi vapaapäivä, jolloin pääsee tutustumaan saaren historiaan tai Egeanmerelle meriretkelle tai iltaristeilylle.
Iltaisin menemme tietysti ryhmänä syömään ja kurssi ikäänkuin jatkuu koko viikon ja koko ajan.
Shoppaillakin ehtii ihan kivasti päivä- ja iltatauoilla.
Takaisin palaakin sitten joukko "uusia ihmisiä". Aivot ovat tehneet työtä ja ovat siitä vain virkistyneet. Tunteita on kohdattu ja tuuletettu, on kevyt olo. On tullut niin paljon uusia oivalluksia itsestä ja elämästä, että tuskin malttaa odottaa että pääsee niitä laittamaan käytäntöön. Sielu, mieli ja ruumis on ravittu. Elämän eväitä on tullut roppakaupalla ja elämä hymyilee. Rahat ei ole menneet hukkaan :)
Iloisiin kuulemiin ja nälemiin! Rakkaudella Seija
PROVIVA-rakkaudesta ihmiseen: Santorinin kiehtova ilmapiiri kutsuu
PROVIVA-rakkaudesta ihmiseen: Santorinin kiehtova ilmapiiri kutsuu: "Olen ollut muutamissa blogeissa mukana aiemminkin, mutta nyt aloin rakentaa ihan ikiomaani ja ihan itse. Joidenkin Vapaaksi jännittämisestä ..."
Santorinin kiehtova ilmapiiri kutsuu
Olen ollut muutamissa blogeissa mukana aiemminkin, mutta nyt aloin rakentaa ihan ikiomaani ja ihan itse. Joidenkin Vapaaksi jännittämisestä terapiaryhmäläisten kanssa olemme pitäneet suljettua blogia. Omani laitan ihan julkiseksi, minulla kun ei ole mitään salattavaa.
Ensilumen satoi tänä aamuna ja siitä sain taas virtaa suoniini. Olen syksyn lapsi ja näyttää siltä, että innostun myös syksytä toisin kuin monet muut enemmän keväästä tai kesästä.
Kesästä pidän myös minä, joten päätin järjestää taas ensi keväälle viikon kurssimatkan Santorinin kauniille saarelle. Olen siellä ollut itse kerran kurssimatkalla ja siitä jäi lähtemätön jälki aivoihini. Häikäisevät valkoiset rakennukset, sinisine ovineen ja luukkuineen ja vielä vierellä kauniin sininen Välimeri lainehtimassa. Ulkoiset puitteet ovat siis mitä kauneimmat, paljonkin maailmaa kiertäneenä voin sanoa.
Se, mikä oli ja on nytkin pääasia on tosiaan pään asia. Etäällä tästä tutusta ympärsitöstä, on helpompaa saada etäisyyttä itseensä ja asioihinsa. On helpompaa "katsoa" itseään ja "nähdä" mitä minussa oikeastaan onkaan sisäistettynä, ihan automaatioksi asti. Sitä ihan hätkähtää miten voi juuttua vanhoihin ajatuksiin ja asenteisiin, kun ei ole aiemmin niitä tullut ajatelleeksi eri näkökulmalta. Se on uskomaton tunne, kun rohkenee katsoa asioita ja itseään uusilta kulmilta. Avoimesti ja rohkeasti, ilman kontrollia. Voi miten vapauttavaa se onkaan.
Ryhmä on oivallinen paikka saada näkökulmia ja tulla peilatuksi eri tavoin, eri suunnista. Eikä vähintä ole ryhmän vaikutus, tuki, kannustus, samalla asialla kun ollaan. Ensin sitä kuvittelee, että miten kehtaan kertoa asioitani, mitä ne muut ajattelevat. Mutta eipä aikakaan kun jo se unohtuu siinä, kun kaikki ovat innoisaan kertomassa omiaan ja niin sitä sitten uppoutuukin vain asiaa ja sisältöön, ja jättää turhan pelon ja jännittämisen syrjään. Sekin jo saa vapautumaan turhasta jännittämisestä. Kurssilaisista tulee ikäänkuin uusi perhe viikon ajaksi. Ja voin kertoa, että lähemmät suhteet jäseniin helposti syntyy kuin konsanaan omaan perusperheeseen koskaan. Ainakin sellaisilla, joiden perheessä ei ole ilmaistu avoimesti ajatuksia, tunteita.
Ensilumen satoi tänä aamuna ja siitä sain taas virtaa suoniini. Olen syksyn lapsi ja näyttää siltä, että innostun myös syksytä toisin kuin monet muut enemmän keväästä tai kesästä.
Kesästä pidän myös minä, joten päätin järjestää taas ensi keväälle viikon kurssimatkan Santorinin kauniille saarelle. Olen siellä ollut itse kerran kurssimatkalla ja siitä jäi lähtemätön jälki aivoihini. Häikäisevät valkoiset rakennukset, sinisine ovineen ja luukkuineen ja vielä vierellä kauniin sininen Välimeri lainehtimassa. Ulkoiset puitteet ovat siis mitä kauneimmat, paljonkin maailmaa kiertäneenä voin sanoa.
Se, mikä oli ja on nytkin pääasia on tosiaan pään asia. Etäällä tästä tutusta ympärsitöstä, on helpompaa saada etäisyyttä itseensä ja asioihinsa. On helpompaa "katsoa" itseään ja "nähdä" mitä minussa oikeastaan onkaan sisäistettynä, ihan automaatioksi asti. Sitä ihan hätkähtää miten voi juuttua vanhoihin ajatuksiin ja asenteisiin, kun ei ole aiemmin niitä tullut ajatelleeksi eri näkökulmalta. Se on uskomaton tunne, kun rohkenee katsoa asioita ja itseään uusilta kulmilta. Avoimesti ja rohkeasti, ilman kontrollia. Voi miten vapauttavaa se onkaan.
Ryhmä on oivallinen paikka saada näkökulmia ja tulla peilatuksi eri tavoin, eri suunnista. Eikä vähintä ole ryhmän vaikutus, tuki, kannustus, samalla asialla kun ollaan. Ensin sitä kuvittelee, että miten kehtaan kertoa asioitani, mitä ne muut ajattelevat. Mutta eipä aikakaan kun jo se unohtuu siinä, kun kaikki ovat innoisaan kertomassa omiaan ja niin sitä sitten uppoutuukin vain asiaa ja sisältöön, ja jättää turhan pelon ja jännittämisen syrjään. Sekin jo saa vapautumaan turhasta jännittämisestä. Kurssilaisista tulee ikäänkuin uusi perhe viikon ajaksi. Ja voin kertoa, että lähemmät suhteet jäseniin helposti syntyy kuin konsanaan omaan perusperheeseen koskaan. Ainakin sellaisilla, joiden perheessä ei ole ilmaistu avoimesti ajatuksia, tunteita.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)