Itsetuntemuksen kehittäminen vaatii tosissaan olemista, ahkeruutta ja todellista kiinnostusta saada selvyyttä itsestä ja elämästään. Siksipä useimmiten ihminen alkaa tälle tielle vasta kohdatessaan kriisin elämässään. On ikäänkuin rajalla itsensä kanssa. Enää ei selviäkään entisellä ajattelulla ja vanhoilla välineillä. Ihmettelee vaan, että miksi mikään ei onnistu ja miksi suhteet ei toimi. Ollaan aivan ymmällään.
Järkeväähän olis alkaa selvittää itseään jo ennakolta, mutta harvalla on siihen riitttävästi motivaatiota-valitettavasti!
Sitten kun vihdoin alkaa tutkia itseään ja tulla tietoiseksi itsestään; ajatuksistaan, asenteistaan, tunteistaan, toiminnastaan, tietoisuuden nälkä kasvaa koko ajan lisää. Haluaa aina vain tulla tietoisemmaksi itsestään ja saada välineitä tulla toimeen itsensä ja toisten kanssa. Tunteiden tunnistaminen ja läpieläminen on yksi keskeisiä asioita. Olotila helpottuu hiljalleen ja elämä alkaa sujua paremmin ja paremmin.
Ihmisen mieli on niin monikerroksinen ja -säikeinen että tutkittavaa tosiaan riittää. Itsen tutkiminen mielenkiintoinen matka itseen ja tulokset palkitsevat ja siivittävät matkaa aina eteenpäin.
"On ihanaa olla keskeneräinen" tapasi entinen opettajani sanoa. Niin...miltähän mahtaiskaan tuntua olla valmis ihminen? Kehityspolulla kuljetaan usein kaksi askelta eteen ja yksi taakse, ainakin siltä se välillä tuntuu, kun joutuu yhä uudelleen palaamaan johonkin asiaan, jotta voi sen nähdä itsessään todella syvältä. Tässä täytyy olla itselleen rehellinen ja nöyrä koko elämän edessä. Tulee uskaltaa heittäytyä itseen sisäänpäin ja antaa asioiden vaikuttaa.
Asioita tulee katsoa mahdollisimman monelta näkökulmalta, uusin silmin ja uusilla asenteilla, vasta silloin on mahdollista saada oivalluksia kyseiseen asiaan ja sitten voi tehdä päätöksiä ja muutoksia. Useinhan meillä on taipumusta katsella itseä ja asioita vanhoilta näkökulmilta, entisillä asenteilla, ja silloin ei mikään muutu vain entinen vahvistuu. Ryhmässä tähän saa apuja jäseniltä oivallisesti ja Tähtelän Olavin laatimat Elämäntaitomittarit ovat loistava työkalu lisätä näkulmia ja saada ovalluksia. Suurin vaikutemme onkin kapea-alaisuus ajattelussamme. Lukkiudemme herkästi vanhoihin asenteisiin ja arvoihin. Uusi tuntuu pelottavalta, vanha tuttu tapa turvalliselta. Täytyy siis sietää annos turvattomuutta kun astelee uusille poluille.
Hetkeäkään en ole katunut, että lähdin tälle itseni tutkimis ja kehittämistielle v.1989. Olen onnellinen siitä, että kohtasin tuolloin elämässäni kriisin, joka pakotti minutkin tutustumaan itseeni. Kriisin siemenhän oli minuun kylvetty jo lapsena, nyt se vain tuli pintaan ja koetti päästä esille. Ja onneksi pääsi esiin ja käsittelyyn. Pala palalta olen löytänyt todellista itseäni ja aivan ihana persoonahan sieltä on löytynytkin :) muidenkin kuin vain omasta mielestäni. Ja työ jatkuu! On se niin mielenkiintoista tutustua lähimpään eli itseeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti