Käsitykseni ja kokemukseni mukaan ihminen valitsee kumppaninsa omien alitajuisten ongelmien ja neuroosein perusteella. Tätähän emme päivätajunnalla tosin tajua. Tietynlainen kumppani valitaan siksi, että voisimme kasvaa ja kehittyä. Toinen on ikään kuin peili minulle ja se, miten hän vastaa pyrkimyksiini ja käytökseeni, se ratkaisee sen, voinko kehittyä juuri tässä suhteessa. Ellei toinen kestä minua, en saa kehittymisen mahdollisuutta siinä suhteessa. Ihmisen perimäinen pyrkimys on kehittyä ja kasvaa omaksi itseksi. Siitä mihin jäimme perusperheessämme, siitä on tarve mennä eteenpäin ja eheytyä. Tarvitsemme kasvinkumppanin siihen, yksin se on lähes mahdotonta. Sitten kun toinen kestää minun ongelmaisuuteni siinä, eikä lähde pakoon, siitä tulee onnen tunne ja rakkaus vain lisääntyy.
Kun toinen ei sitten kestäkään jotakin minussa ja lähtee, on se tappio molemmille, kehitysnäkökulmalta katsottuna. Jälleen on etsittävä uusi, sopiva kumppani jonka kanssa voin jatkaa kasvamistani kohti eheytymistä. Ongelmatonta suhdetta ei olekaan! Vaikeudet on voittamista varten. Eihän se muuten olisikaan täyttä elämää.
Olisi ihanne tilanne, että kriisi osuisi kumppaneilla eri aikaan ja toinen voisi seistä rinnalla "selväpäisenä", tukien kumppaniaan. Mutta kun usein "seotaan" yhtä aikaa, ei paljon järkeä ole käytettävissä. Olisi hienoa, jos toinen olisi Aikuisen tilassa ja auttaisi toista Lapsen tilaan joutunutta yli vaikeasta hetkestä. Tässä kohtaa on Bernen kehittämä Transaktioanlyysi- teoria hyvä väline jäsentää omaa ja toisen käyttäytymistä. Kun näkee missä tilassa kukin on, voi paremmin olla tilanteen tasalla ja tiedostaa mitä tapahtuu ja miksi. Tässä tarvitaan useimmiten terapeutin apua, joka selkeyttää ja jäsentää suhteen dynamiikkaa.
Tämänkin tilanteen yli pääsee helpommin jos on sitoutunut suhteeseen todella ja päämääränä on kehittää suhdetta ja itseä siinä.
Mutta kun on liian helppo luovuttaa tiukan paikan tullen ja lähteä etsimään uutta ja muka helpompaa suhdetta. Helpompaa harvoin on todella mahdollisuus edes valita, juuri oman sisältönsä vuoksi. Joutuu vain loputtomasti pakenemaan itseään. Onni ei tipu taivaasta niskaan vaan rakkautta on rakennettava koko ajan. Kannattaa suhtautua parisuhteeseen ja elämään tosissaan. Kunnioittaa tosiaan ja olla nöyrä elämän edessä. Silloin on kaikki mahdollisuudet hyvään elämään ja rakkauteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti